Elisa Lientola
Valtuutettu
SOTE-lautakunnan jäsen
Lahti, kuten moni muukin kaupunki näinä päivinä on ison arvovalinnan edessä. Maan perusporvarihallitus viisaudessaan poisti subjektiivisen päivähoito-oikeuden. Hallituksen jonka piti etsiä keinoja purkaa byrokratiaa ja säästää kuntien rahoja. Ironista kyllä subjektiivisen päivähoito-oikeuden poisto tuo lisää kuluja ja byrokratiaa.
Vaikka valtuuston siunaamassa talousarviossa siis lukee että talouden turvaamiseksi otetaan käyttöön hallituksen linjaamia toimenpiteitä, ei kirjaus tarkoita että toiminnallisesti huono ja kallis ratkaisu on lautakunnassa siunattava.
Laadukas varhaiskasvatus on paras tapa tasata eroja oppimisessa jo varhain. Varhaiskasvatus on pedagogista tavoitteellista toimintaa, jota toteutetaan osaavien ammattilaisten toimesta. Kyse ei ole lasten säilömisestä syrjään vanhempien työpäivän ajaksi. Mikä tahansa kerhotoiminta ei korvaa varhaiskasvatusta.
Lapsia joiden vanhemmat eivät ole työssä tai koulussa on päiväkodeissa hyvin vähän ja heistäkin suuri osa sosiaalisin perustein. Vanhempien työllisyys- ja opiskelutilanteet ja lasten hoidontarve vaihtelee välillä nopeallakin syklilä.
Mikäli Lahden Sivistyslautakunta päätyy hallituksen linjalle on kyseessä nimenomaan puhtaasti arvovalinta, joka perustuu oletukseen siitä, että on olemassa suuri joukko yhteiskunnan siivellä loisivia perheitä, joille varhaiskasvatuspalvelu ei kuuluisi ja että näitä perjeitä tulee jotenkin laittaa ruotuun. Sosiaalisesti varhaiskasvatus tasaa sosioekonomisten taustojen eroja lapsen tulevaisuudessa. Taloudellisesti subjektiivisen päivähoidon poisto ei näytä tuovan kuin kuluja. Perheiden tilanteen seuranta syö resursseja, yksittiset päiväkodit eivät ymmärrettävästi halua muutaman tunnin lapsia ja kuluja aamupäivän suuri lapsimäärä suhteessa tyhjään iltapäivään tuottaa kaupungin omissakin päiväkodeissa.
OECD on raportissaan ( http://www.oecd.org/edu/school/49985030.pd ) kehottanut Suomea lisäämään varhaiskasvatuksen saavutettavuutta ja pienentämään ryhmäkokoa. Vastoin, ilmeisesti yleistä, harhaa Suomi ei ole tässä asiassa edellä kävijä. Kun muissa pohjoismaissa varhaiskasvatus tavoittaa ~ 100% lapsista, Suomessa luku on vain 68 alle kolmivuotiaissa ja vanhemmissa 74.
Nyt olisi sivistyslautakunnan puolipäiväisellä puheenjohtajalla näytönpaikka. Mennäänkö Oikeistoideologian mukana metsään ja viedään mahdollisuus tasa-arvoon toisilta jo lapsena, vai pidetäänkö lapsiystävällisenä kaupunkina huoli siitä, että jokaisella on oikeus hyvään varhaiskasvatukseen?
Elisa Lientola
Vasemmistoliiton Lahden Valtuustoryhmän puheenjohtaja